Peruslaskua: Morfiini
Taito laskea lääkelaskuja -- sataprosenttisen virheettömästi -- on tärkeä osa sairaanhoitajan ammattitaitoa. Lääkkeitä voidaan antaa monella tavalla:
- suun kautta (tabletit, oraaliliuokset)
- suoneen, lihakseen tai ihon alle injektiona
- lääkelaastareina, joista vaikuttava aine imeytyy hitaasti ihon läpi
- monia muita.
Tärkeässä asemassa lääkettä annosteltaessa on LÄÄKEAINEEN MÄÄRÄ, siis määrä vaikuttavaa ainetta milligrammoissa mitattuna.
LIUOSLASKUJA, MILLIGRAMMAA MILLILITRASSA
Puhutaanpa nyt lääkeliuoksista. Määrä vaikuttavaa ainetta jossakin tietyssä valmisteessa ilmoitetaan tietenkin tarkasti pakkauksen kyljessä. Tämä määrä voi vaihdella paljonkin valmisteesta toiseen.
Käsitellään esimerkki. Aikuiselle potilaalle täytyy antaa kivunlievitykseen 10 milligrammaa morfiinia suun kautta nautittuna liuoksena. Lääkeliuoksia on tarjolla kolmea erilaista. Yhdessä on vaikuttavaa ainetta
, yhdessä ja kolmannessa .
Mikä on se määrä lääkeliuosta, millilitroina, joka potilaalle täytyy antaa? Tämä tietysti riippuu siitä, mikä lääkeliuos valitaan: laske tämä lasku erikseen jokaiselle tarjolla olevalle liuokselle. Pohdi laskettuasi, mikä valmiste potilaalle annosteltavaksi on järkevintä valita, jos sinulla on lääkkeen mittaamiseen tavallinen kymmenen millilitran mittaruisku.
Tässä vaiheessa probleema voidaan, ja kannattaa, pukea matematiikan kielelle. Kuten muistetaan käytännön matematiikasta (myös fysiikassa ja kemiassa puhutaan tästä paljon), tämänkaltaisia ongelmia on helpoin lähestyä YKSIKÖIDEN kautta. Ei tarvitse muistaa erikseen mitään kaavaa, riittää ymmärtää mitä tilanteessa vastaantulevat yksiköt tarkoittavat, ja seurava niiden viitoittamaa logiikkaa.
Tiedämme, että potilaan ottama annos vaikuttavaa lääkeainetta on se mikä ratkaisee, ja se mitataan milligrammoissa. Määrä lääkeliuosta, jonka sairaanhoitaja mittaa liuospullosta, on millilitroja. Aineen pitoisuus, siis se, minkä verran vaikuttavaa lääkeainetta liuoksessa on, mitataan milligrammoina millilitrassa. Mitä suurempi liuoksen pitoisuus on, sitä pienempi määrä liuosta siis tarvitaan samaan lääkeainemäärään.
Kirjoitetaan nämä havainnot nyt matemaattiseksi kaavaksi. Annetaan nimi (kirjainsymboli) äsken mainituille.
A, annos
P, pitoisuus
M, määrä liuosta
Maalaisjärjellä, ja yksikköjä tarkastelemalla, voimme kirjoittaa havaitun yhteyden kaavaksi
A = PM
Kun tämä kirjoitetaan yksiköissä, saadaan
Tämä yhtälö näyttää pitävän kutinsa. Kun yhtäsuuruusmerkin oikealla puolella olevat suureet kertotaan keskenään, saadaan milligramma sekä jakoviivan yläpuolelle että alapuolelle. Nämä kumoavat toisensa, jolloin jäljelle jää vain milligramma. Yhtäsuuruusmerkin molemmilla puolilla on siis sama yksikkö (milligramma), ja niin pitää ollakin, muuten yhtälössä olisi virhe.
Palataan nyt käsiteltyyn esimerkkiin. Tunnemme kaksi muuta, mutta määrä liuosta (kaavassa symboli M), pitää laskea kahden muun avulla. Muokataan kaava muotoon
M = A/P.
Tästä muodosta voimme nyt ratkaista tarvittavan liuosmäärän eri vahvuisille liuoksille.
Pitoisuus: 2 . Liuosmäärä
Pitoisuus: 4 . Liuosmäärä
Pitoisuus: 20 . Liuosmäärä
Kymmenen millilitran lääkeruiskuun olisi varsin hankalaa mitata puoli millilitraa. Virheen mahdollisuus olisi suuri. Potilaalle voisi helposti tulla lääkeainetta puolet liikaa. Näin ollen tämänkokoiseen annokseen ei kannata käyttää vahvinta liuosta missään tapauksessa. Koska käytössä on 10 millilitran mittaruisku, helpointa on valita laimein liuos, ja mitata sitä 5 ml.
------