Urheilijan maitohappotesti

Biologiasta tai terveystiedosta saatamme muistaa, että tavanomaisesti ihminen tuottaa energiaa pääosin eräänlaisella fotosynteesin käänteisreaktiolla, jossa sokerista tuotetaan energiaa ja hiilidioksidia. Tämä on erittäin tehokas tapa tuottaa energiaa, mutta reaktio on suhteellisen hidas. Kun tarvitaan energiaa nopeasti, niin tietyt osat lihaksista käyttävät energianlähteenä ns. maitohappokäymistä, joka tuottaa energiaa nopeasti, mutta samalla tuottaa kuonaa (jonka elimistö lopulta prosessoi maitohapoksi - "hapottamisen" tunne ei johdu suoraan maitohaposta). Elimistön rasitustasoa voidaan mitata maitohapon määrällä verikokeella. Urheilijalle ja valmentajalle kiinnostavia arvoja ovat ns. kynnysarvot.    Aerobinen kynnys (AerK) on karkeasti määritellen se rasitustaso, jolloin maitohapon määrä veressä poikkeaa lähes lepotilasta. Anaerobinen kynnys (AnK) on se rasitustaso, jolloin maitohappo alkaa kerääntyä (ts. sitä tuotetaan enemmän kuin elimistö ehtii sitä poistamaan).   Maitohapon määrä suhteessa rasitukseen (liikenopeuteen, tietyn matkan suoritusaikaan) käyttäytyy suurin piirtein neliöllisesti, t.s. "riittävän tarkka" malli saavutetaan, kun vaaka-akselilla on nopeus/aika ja pystyakselilla on maitohapon konsentraatio veressä, ja tähän sovitetaan käyrä      (tai vastaavasti ajalle)    1. Kuinka monta mittausta vähintään tarvitaan?   2. Miten mittaukset kannattaa ottaa? Mahdollisimman lähellä AerK, mahdollisimman lähellä maksimisuoritusta sekä näiden keskivaiheella. Tätä voi havainnollistaa suoran sovituksella: jos mittapisteissä on "pystysuuntaista"virhettä,   niin tarkempia tuloksia saadaan toistamalla mittauksia kuin lisäämällä mittauksia keskelle.